SAMMALEET HARRASTUKSENA

29.4.2020

Sammalista puhuttaessa harvemmin ajatellaan, että niitäkin on eri lajeja kuten kasveja. Sanotaan vain, että ”nurmikko on sammaloitunut” tai ”metsän pohjakerros on täynnä sammalta”. Eikä siinä mitään vikaa sinänsä olekaan. Luonnon kauneus ei nimiä kaipaa, ja eiväthän sammaleet sen enempää kuin mitkään muutkaan eliöt itse tiedä olevansa sen nimisiä kuin ovat.

Meillä ihmisillä on kuitenkin piintynyt tapa luokitella asioita, siis miksei myös sammalia. Ja niistäpä saakin mainion harrastuksen ihan niin kuin postimerkkeilystä tai junien kuvaamisesta. Sammaleet ovat siinä mielessä hyvä havaintokohde, että ne pysyvät paikoillaan toisin kuin esim. junat tai linnut. Ne ovat myös ilmaiseksi tarjolla tutkittavaksi toisin kuin postimerkit. Sammalia kasvaa lisäksi lähes kaikkialla, myös kaupunkien asfaltoiduilla alueilla, kuten parkkipaikoilla katujen reunoilla ym., missä vain on vähänkin kosteutta ja rauhaa kulutukselta.

Sammallajeja on Suomessa n. 850, ja ne jaetaan kahteen pääryhmään, lehtisammaliin (n.3/4 lajeista) ja maksasammaliin. Harrastajan kannalta lehtisammaleet ovat helpompia, koska niissä on enemmän isokokoisia ja yleisiä lajeja. Helpoin tapa aloittaa harrastus on tutustua kangasmetsän tyyppisammaliin, kuten seinäsammal, metsäkerrossammal ja kynsisammaleet. Avuksi on hyvä hankkia luppi eli tehokas suurennuslasi (väh. 10 x suurennus). Netistä löytyy nykyään runsaasti kuvamateriaalia, joten ainakin suurikokoisten ja helposti tunnistettavien lajien kanssa pääsee alkuun. Pienet lajit ovat vaikeampia, ja niihin tarvitaan usein mikroskooppi tunnistusta varten. Isoja lajeja on kuitenkin niitäkin runsaasti, joten harrastus ei lopu helposti kesken. Sammaleet ovat siinäkin mielessä hauska harrastuskohde, että niitä voi ainakin eteläisessä Suomessa tutkia lähes ympäri vuoden. Myöhempää tarkastelua varten kannattaa ottaa valokuvia ja myös pieniä näytetupsuja voi kerätä esim. minigrip -pusseihin, jossa ne säilyvät helposti pari viikkoa, kun vähän sumuttelee vettä.
”Ei kun sammaltamaan”

Terveisin Jari Teerikangas